Takaisin Suomeen

Kolme kuukautta on sujunut nopeasti ja tänään olikin viimeinen työpäiväni parlamentissa. Aamupäivällä vielä viimeistelin viimeisen lausuntoluonnoksen käännöksen ja loppupäivä sujuikin työhuonetta ja papereita järjestellen sekä eri ihmisten kanssa läksiäiskahvitteluissa. Myöhemmin vietimme vielä iltaa yhdessä parhaimpien harjoittelijakavereiden kanssa ja huomenna aamulla alkaakin jo kotimatka.

Kolmen kuukauden aikana ehdin kääntää yhteensä tasan 86 asiakirjaa: pöytäkirjoja, esityslistoja, kirjallisia ja suullisia kysymyksiä, kirjeitä, lausuntoja, mietintöjä ja työasiakirjoja. Näiden myötä tutuksi ovat tulleet EU-kieli ja -termit, EU:n toimielimet ja jonkin verran lainsäädäntökin sekä moni muu erikoisala, jota tekstit ovat käsitelleet. Mitä työn ulkopuoleiseen elämään tulee, olen tutustunut maahan, jossa muuten en olisi mahdollisesti ikinä käynyt, matkustellut ympäri Keski-Eurooppaa ja saanut uusia kavereita. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus siis!

Mutta mitä sitten? Suomeen paluun jälkeen on aika lähes samantien tarttua koulukirjoihin, sillä päätin lukea Turun kauppakorkeakoulusta (joka nykyään kuuluu Turun yliopistoon) liiketoiminnan sivuaineen. Tämä tarkoittaa, että vielä tämän lukuvuoden olen opiskelija ja bisnesopintojen ohella yritän saada myös gradun valmiiksi. Valmistumisajankohtaa saa siis alkaa kysellä viimeistään loppukeväästä 2011:).

Töiden(kin) puolesta riitti ohjelmaa loppuun asti. Tämän viikon maanantaina teimme matkan Brysseliin, jossa pääsimme mm. katsomaan ympäristövaliokunnan kokousta (samanlaista, jonka esityslistoja ja pöytäkirjoja olen kääntänyt kymmeniä!) ja tapasimme myös erään portugalilaisen mepin. Ylhäällä kuvassa poseeraan Brysselin istuntosalissa, jossa pidetään silloin tällöin ns. minitäysistuntoja (varsinaiset täysistunnot pidetään Strasbourgissa).

Matkablogi vaikenee taas ja ainakin vuoteen lupaan olla aloittamatta uutta:).
Nyt nukkumaan ja huomenna kotiin!

/Saija

Kulttuurillisia ihmetyksen aiheita

Parlamentin lounastauot ovat parhaimmillaan ainutlaatuisia hetkiä oppia uusia asioita uusista kulttuureista. Kun samaan pöytään saattaa istua muita harjoittelijoita mistä tahansa 27 EU-maasta, sitä oppii aivan uusia ja ihmeellisiä asioita!



Olen oppinut, että:


- Tanskassa näkkileipää myydään myös kanelilla maustettuna (sitä vastoin kanelilla maustetut korput ovat tanskalaiselle täysin käsittämätön ajatus)

- Sloveniassa ei tunneta sadehousuja. Voitteko kuvitella?!

- Virossa ei ole kebabravintoloita

- Portugalissa on churroja (aivan kuten Espanjassakin) mutta ne ovat paljon paksumpia ja vanilijakreemillä täytettyjä. Älä koskaan ryhdy väittelemään portugalilaisen kanssa, että kummat ovat niitä ihan oikeita churroja!

- Slovakiassa normaali kuukausipalkka on 300-400 e (kyseessä on kuitenkin EU-valtio ja vieläpä euromaa!)

- vihkisormuksen pitäminen vasemmassa kädessä ei kansainvälisesti katsottuna ole ollenkaan yleinen tapa

- Tanskassa Jeppe on ihan tavallinen miehen nimi.




/Saija, joka muuten tarkoittaa malesiaksi "minä" portugaliksi "hame" (eli minihame on minisaija!)

Discover Luxembourg

Sain tänään valmiiksi käännöksen, jonka kanssa olen pakertanut melkein koko tämän viikon. Usein käännökset ovat paljon lyhyempiä ja ne valmistuvat helposti päivässä, mutta tällä kertaa käänsin kolme täyttä työpäivää erään valiokunnan pitkää työasiakirjaa, joka sisälsi taustatietoa tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksyttävään lakimuutokseen. Tuli oikein tärkeä olo sitä kääntäessä!

Mutta asiaan, tarkoitus ei nimittäin ollut puhua kääntämisestä vaan Luxemburgista. Täältä Luxista on lyhyt matka moneen keski-Euroopan maahan, ja paljon olen ehtinytkin matkustaa, mutta on Luxemburgissa paljon nähtävää ihan omankin valtion sisällä. Luxemburg ei siis pienestä koostaan huolimatta ole suinkaan kaupunkivaltio, päin vastoin, suurin osa pinta-alasta on maaseutua. Kaupunkeja on vähän ja ne ovat pieniä, ja lähes joka kaupungista ja kylästä löytyy linna tai vähintäänkin linnan rauniot.


Ylhäällä kuvassa pienen Larochetten kylän linnanrauniot, joille päästäksemme meidän piti kiivetä korkean kukkulan huipulle.

Mutta tapahtuu sitä ihan täällä Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissakin! Viime lauantaina kaupunki järjesti vuotuisen Discover Luxembourg -tapahtuman, kaikille suunnatun kaupunkisuunnistuksen, jossa neljän hengen joukkueissa suoritettiin erilaisia tehtäviä ympäri keskustaa. Kukapa partiolainen ei haluaisi osallistua tällaiseen tapahtumaan;)!?


Joukkueemme kokoonpano oli (kuvassa vasemmalta lukien) Hanna (Suomi), minä, Katja (Tanska) ja David (Unkari).

Tehtävät eri tehtäväpisteillä vaihtelivat käsipallosta koirarotujen tunnistamiseen ja musiikkivisasta palapeleihin.


Tässä yritän tehdä aikaennätystä autonrenkaan vaihtamisessa. Tuli muuten tämäkin asia tehtyä ensimmäistä kertaa elämässä! Voin kertoa että ihan minuutissa siitä ei selvitty.








Ja tässä Katja heittää taitavasti käsipalloa aukoista sisään.







Viimein pääsimme maaliin, jossa odotti tietenkin palkintojen jako! Tarkka sijoituksemme jäi meiltä hämärän peittoon, mutta ylsimme kuitenkin palkintosijoille!




/Saija

P.S. Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo Suomessa:)!

Freiburg ja Strasbourg

Taas on tultu reissattua! Tällä kertaa vuorossa oli kaksi päivää Etelä-Saksan Freiburgissa sekä kolme päivää Ranskan puolella Strasbourgissa. Loman sekaan mahtui myös työtä, sillä kaksi viimeistä Strasbourgin-päivää tutustuimme koko muun harjoittelijakatraan kanssa Euroopan parlamentin täysistuntoviikon toimintaan. Aloitetaanpa kuitenkin Freiburgista.

Matkustimme melkein 6 tuntia junalla Luxemburgista Freiburgiin. Matkaseuraan kuului minun lisäkseni tanskalainen harjoittelija Katja - muut harjoittelijat liittyisivät seuraan vasta kahdeksi viimeiseksi päiväksi Strasbourgissa. Freiburg on Turun kokoluokkaa oleva vanha yliopistokaupunki Schwarzwaldin alueella, joka on kuuluisa kauniista ja vihreästä luonnostaan. Myös me pääsimme maistamaan yhtä saksalaisten lempiharrastuksista eli luonnossa patikoimista.


Ylhäällä kuvassa Freiburgin kaupunginportti.


Freiburg ei kai halunnut jäädä Venetsian ja muiden kauniiden kanaalikaupunkien varjoon. Näissä "kanaaleissa" ei tosin kovin suuret purret purjehdi, mutta kadun vieressä kulkevaan virtaan saattaa kyllä vahingossa astua... Legendan mukaan se, joka astuu johonkin kaupungin kanaaleista, menee naimisiin freiburgilaisen kanssa. Ei onneksi tullut kompasteltua väärällä hetkellä:).



Lyhyt junamatka vei meidän rajan yli Saksasta Ranskaan ja yhteen Euroopan unionin kolmesta pääkaupungista. Ennen tutustumista EU-instituutioihin meillä oli kuitenkin aikaa omistaa yksi päivä turismille.

Petite France -kaupunginosa Ill-joen rannalla on yksi Strasbourgin kauneimmista paikoista.



Säät suosivat! Ilma oli aurinkoinen ja lämmin aina siihen asti, kun "työpäivät" alkoivat. Sen jälkeen sateesta ei ollutkaan paljoa haittaa, koska oleskelimme kaiken ajan sisätiloissa.



Strasbourgin katedraali oli yövalaistuksessaan suorastaan aavemainen tornin kadotessa ylös sumuun.


Kaiken turismin jälkeen oli asetettava mieli taas EU-kanavalle. Euroopan parlamentti koostuu kaikkiaan 736 parlamentin jäsenestä eli mepistä, joiden joukossa 13 suomalaista (testaa poliittinen sivistyksesi ja koita, montako muistat!). Parlamentti työskentelee valiokuntiin jakautuneena normaalisti Brysselissä, mutta kokoontuu kerran kuussa Strasbourgissa täysistuntoon, jossa päätetään valiokunnissa valmistelluista asioista. Oli hienoa päästä katsomaan täysistuntoa ja nähdä, miten käytännössä ne asiat sujuvat, joita tässä pari kuukautta on katseltu vain paperilla.

Meidät vierailijat istutettiin ylös täysistuntosalin lehterille, josta saimme kuulokkeilla kuunnella salin tapahtumia, kanavaa vaihtamalla mille tahansa EU-kielelle tulkattuna. Ensimmäisenä päivänä istuntosali näytti kovin tyhjältä, suomalaisista mepeistä bongasin vain kolme. Koska keskusteluja käydään koko viikko aamuvarhaisesta iltamyöhään, osallistuvat mepit usein vain niiden aiheiden keskusteluihin, joiden valmisteluun ovat itse osallistuneet. Toisena päivänä pääsimme todistamaan äänestyksiä, ja silloin istuntosali olikin aivan täynnä - nyt paikalla olivat kaikki Suomen edustajatkin! Oli siinä Timo Soinillakin mukana pysymistä kun alle tunnissa paukuteltiin läpi sata äänestystä ihan hirmuiseen tahtiin!



Lopuksi pidin kääntäjien edustajana puheen koko täysistuntoväelle ja medialle. No ei kai;).








Ylhäällä kuvassa koko delegaatio eli kaikki Luxemburgin kääntäjäharjoittelijat. Löytyykö tuttuja?

/Saija