Takaisin Suomeen

Kolme kuukautta on sujunut nopeasti ja tänään olikin viimeinen työpäiväni parlamentissa. Aamupäivällä vielä viimeistelin viimeisen lausuntoluonnoksen käännöksen ja loppupäivä sujuikin työhuonetta ja papereita järjestellen sekä eri ihmisten kanssa läksiäiskahvitteluissa. Myöhemmin vietimme vielä iltaa yhdessä parhaimpien harjoittelijakavereiden kanssa ja huomenna aamulla alkaakin jo kotimatka.

Kolmen kuukauden aikana ehdin kääntää yhteensä tasan 86 asiakirjaa: pöytäkirjoja, esityslistoja, kirjallisia ja suullisia kysymyksiä, kirjeitä, lausuntoja, mietintöjä ja työasiakirjoja. Näiden myötä tutuksi ovat tulleet EU-kieli ja -termit, EU:n toimielimet ja jonkin verran lainsäädäntökin sekä moni muu erikoisala, jota tekstit ovat käsitelleet. Mitä työn ulkopuoleiseen elämään tulee, olen tutustunut maahan, jossa muuten en olisi mahdollisesti ikinä käynyt, matkustellut ympäri Keski-Eurooppaa ja saanut uusia kavereita. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus siis!

Mutta mitä sitten? Suomeen paluun jälkeen on aika lähes samantien tarttua koulukirjoihin, sillä päätin lukea Turun kauppakorkeakoulusta (joka nykyään kuuluu Turun yliopistoon) liiketoiminnan sivuaineen. Tämä tarkoittaa, että vielä tämän lukuvuoden olen opiskelija ja bisnesopintojen ohella yritän saada myös gradun valmiiksi. Valmistumisajankohtaa saa siis alkaa kysellä viimeistään loppukeväästä 2011:).

Töiden(kin) puolesta riitti ohjelmaa loppuun asti. Tämän viikon maanantaina teimme matkan Brysseliin, jossa pääsimme mm. katsomaan ympäristövaliokunnan kokousta (samanlaista, jonka esityslistoja ja pöytäkirjoja olen kääntänyt kymmeniä!) ja tapasimme myös erään portugalilaisen mepin. Ylhäällä kuvassa poseeraan Brysselin istuntosalissa, jossa pidetään silloin tällöin ns. minitäysistuntoja (varsinaiset täysistunnot pidetään Strasbourgissa).

Matkablogi vaikenee taas ja ainakin vuoteen lupaan olla aloittamatta uutta:).
Nyt nukkumaan ja huomenna kotiin!

/Saija

Kulttuurillisia ihmetyksen aiheita

Parlamentin lounastauot ovat parhaimmillaan ainutlaatuisia hetkiä oppia uusia asioita uusista kulttuureista. Kun samaan pöytään saattaa istua muita harjoittelijoita mistä tahansa 27 EU-maasta, sitä oppii aivan uusia ja ihmeellisiä asioita!



Olen oppinut, että:


- Tanskassa näkkileipää myydään myös kanelilla maustettuna (sitä vastoin kanelilla maustetut korput ovat tanskalaiselle täysin käsittämätön ajatus)

- Sloveniassa ei tunneta sadehousuja. Voitteko kuvitella?!

- Virossa ei ole kebabravintoloita

- Portugalissa on churroja (aivan kuten Espanjassakin) mutta ne ovat paljon paksumpia ja vanilijakreemillä täytettyjä. Älä koskaan ryhdy väittelemään portugalilaisen kanssa, että kummat ovat niitä ihan oikeita churroja!

- Slovakiassa normaali kuukausipalkka on 300-400 e (kyseessä on kuitenkin EU-valtio ja vieläpä euromaa!)

- vihkisormuksen pitäminen vasemmassa kädessä ei kansainvälisesti katsottuna ole ollenkaan yleinen tapa

- Tanskassa Jeppe on ihan tavallinen miehen nimi.




/Saija, joka muuten tarkoittaa malesiaksi "minä" portugaliksi "hame" (eli minihame on minisaija!)

Discover Luxembourg

Sain tänään valmiiksi käännöksen, jonka kanssa olen pakertanut melkein koko tämän viikon. Usein käännökset ovat paljon lyhyempiä ja ne valmistuvat helposti päivässä, mutta tällä kertaa käänsin kolme täyttä työpäivää erään valiokunnan pitkää työasiakirjaa, joka sisälsi taustatietoa tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksyttävään lakimuutokseen. Tuli oikein tärkeä olo sitä kääntäessä!

Mutta asiaan, tarkoitus ei nimittäin ollut puhua kääntämisestä vaan Luxemburgista. Täältä Luxista on lyhyt matka moneen keski-Euroopan maahan, ja paljon olen ehtinytkin matkustaa, mutta on Luxemburgissa paljon nähtävää ihan omankin valtion sisällä. Luxemburg ei siis pienestä koostaan huolimatta ole suinkaan kaupunkivaltio, päin vastoin, suurin osa pinta-alasta on maaseutua. Kaupunkeja on vähän ja ne ovat pieniä, ja lähes joka kaupungista ja kylästä löytyy linna tai vähintäänkin linnan rauniot.


Ylhäällä kuvassa pienen Larochetten kylän linnanrauniot, joille päästäksemme meidän piti kiivetä korkean kukkulan huipulle.

Mutta tapahtuu sitä ihan täällä Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissakin! Viime lauantaina kaupunki järjesti vuotuisen Discover Luxembourg -tapahtuman, kaikille suunnatun kaupunkisuunnistuksen, jossa neljän hengen joukkueissa suoritettiin erilaisia tehtäviä ympäri keskustaa. Kukapa partiolainen ei haluaisi osallistua tällaiseen tapahtumaan;)!?


Joukkueemme kokoonpano oli (kuvassa vasemmalta lukien) Hanna (Suomi), minä, Katja (Tanska) ja David (Unkari).

Tehtävät eri tehtäväpisteillä vaihtelivat käsipallosta koirarotujen tunnistamiseen ja musiikkivisasta palapeleihin.


Tässä yritän tehdä aikaennätystä autonrenkaan vaihtamisessa. Tuli muuten tämäkin asia tehtyä ensimmäistä kertaa elämässä! Voin kertoa että ihan minuutissa siitä ei selvitty.








Ja tässä Katja heittää taitavasti käsipalloa aukoista sisään.







Viimein pääsimme maaliin, jossa odotti tietenkin palkintojen jako! Tarkka sijoituksemme jäi meiltä hämärän peittoon, mutta ylsimme kuitenkin palkintosijoille!




/Saija

P.S. Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo Suomessa:)!

Freiburg ja Strasbourg

Taas on tultu reissattua! Tällä kertaa vuorossa oli kaksi päivää Etelä-Saksan Freiburgissa sekä kolme päivää Ranskan puolella Strasbourgissa. Loman sekaan mahtui myös työtä, sillä kaksi viimeistä Strasbourgin-päivää tutustuimme koko muun harjoittelijakatraan kanssa Euroopan parlamentin täysistuntoviikon toimintaan. Aloitetaanpa kuitenkin Freiburgista.

Matkustimme melkein 6 tuntia junalla Luxemburgista Freiburgiin. Matkaseuraan kuului minun lisäkseni tanskalainen harjoittelija Katja - muut harjoittelijat liittyisivät seuraan vasta kahdeksi viimeiseksi päiväksi Strasbourgissa. Freiburg on Turun kokoluokkaa oleva vanha yliopistokaupunki Schwarzwaldin alueella, joka on kuuluisa kauniista ja vihreästä luonnostaan. Myös me pääsimme maistamaan yhtä saksalaisten lempiharrastuksista eli luonnossa patikoimista.


Ylhäällä kuvassa Freiburgin kaupunginportti.


Freiburg ei kai halunnut jäädä Venetsian ja muiden kauniiden kanaalikaupunkien varjoon. Näissä "kanaaleissa" ei tosin kovin suuret purret purjehdi, mutta kadun vieressä kulkevaan virtaan saattaa kyllä vahingossa astua... Legendan mukaan se, joka astuu johonkin kaupungin kanaaleista, menee naimisiin freiburgilaisen kanssa. Ei onneksi tullut kompasteltua väärällä hetkellä:).



Lyhyt junamatka vei meidän rajan yli Saksasta Ranskaan ja yhteen Euroopan unionin kolmesta pääkaupungista. Ennen tutustumista EU-instituutioihin meillä oli kuitenkin aikaa omistaa yksi päivä turismille.

Petite France -kaupunginosa Ill-joen rannalla on yksi Strasbourgin kauneimmista paikoista.



Säät suosivat! Ilma oli aurinkoinen ja lämmin aina siihen asti, kun "työpäivät" alkoivat. Sen jälkeen sateesta ei ollutkaan paljoa haittaa, koska oleskelimme kaiken ajan sisätiloissa.



Strasbourgin katedraali oli yövalaistuksessaan suorastaan aavemainen tornin kadotessa ylös sumuun.


Kaiken turismin jälkeen oli asetettava mieli taas EU-kanavalle. Euroopan parlamentti koostuu kaikkiaan 736 parlamentin jäsenestä eli mepistä, joiden joukossa 13 suomalaista (testaa poliittinen sivistyksesi ja koita, montako muistat!). Parlamentti työskentelee valiokuntiin jakautuneena normaalisti Brysselissä, mutta kokoontuu kerran kuussa Strasbourgissa täysistuntoon, jossa päätetään valiokunnissa valmistelluista asioista. Oli hienoa päästä katsomaan täysistuntoa ja nähdä, miten käytännössä ne asiat sujuvat, joita tässä pari kuukautta on katseltu vain paperilla.

Meidät vierailijat istutettiin ylös täysistuntosalin lehterille, josta saimme kuulokkeilla kuunnella salin tapahtumia, kanavaa vaihtamalla mille tahansa EU-kielelle tulkattuna. Ensimmäisenä päivänä istuntosali näytti kovin tyhjältä, suomalaisista mepeistä bongasin vain kolme. Koska keskusteluja käydään koko viikko aamuvarhaisesta iltamyöhään, osallistuvat mepit usein vain niiden aiheiden keskusteluihin, joiden valmisteluun ovat itse osallistuneet. Toisena päivänä pääsimme todistamaan äänestyksiä, ja silloin istuntosali olikin aivan täynnä - nyt paikalla olivat kaikki Suomen edustajatkin! Oli siinä Timo Soinillakin mukana pysymistä kun alle tunnissa paukuteltiin läpi sata äänestystä ihan hirmuiseen tahtiin!



Lopuksi pidin kääntäjien edustajana puheen koko täysistuntoväelle ja medialle. No ei kai;).








Ylhäällä kuvassa koko delegaatio eli kaikki Luxemburgin kääntäjäharjoittelijat. Löytyykö tuttuja?

/Saija

Amsterdam ja Utrecht

Viime viikonloppuna suuntasin nokkani 4 päivän viikonloppumatkalle kohti Hollantia. Tarkoituksena oli tutustua Utrechtiin ja Amsterdamiin sekä nähdä vanhoja vaihtarikavereita Barcelonan-ajoilta.

Junamatka Luxemburgista Utrechtiin kesti noin 6 tuntia. Onneksi perjantaisin työpäivä parlamentissa loppuu jo yhdeltä, muuten olisin ollut perillä vasta yömyöhään! Perillä Utrechtissa tapasin Emmanuelin, ranskalaisen viulistin, joka oli matkustanut Utrechtiin barokkiorkesterinsa kanssa konsertoidakseen Utrecht Early Music Festival -tapahtumassa, joka on muuten maailman suurin varhaisen musiikin festivaali. (Oliko kukaan edes kuullut tapahtumasta? En minä ainakaan...)

Niinpä me, eli minä ja seitsemän barokkiorkesterin jäsentä Espanjasta ja Ranskasta, vietimme iltaa ja tutustuimme Utrechtin historialliseen kaupunkiin. Seuraavana päivänä sainkin kierrellä Utrechtia turistina aivan yksin orkesterilaisten pitäessä harjoituksiaan, mutta illalla taas näimme, teimme ruokaa ja kävimme konsertissa. Festivaalin aikana ympäri kaupunkia oli tarjolla päivittäin noin 20 konserttia, joten barokkimusiikin ystävälle – johon myös minä lukeudun – oli varaa mistä valita. Yhteensä kävin kolmessa konsertissa, joista viimeinen ja tietysti paras oli La Felice Concordia eli Emmanuelin orkesteri.


Kuvassa minä ja barokkimuusikot illallisella. Cembalisti ja teorbisti (kyllä, barokkiaikana käytettiin melkoisen eksoottisia soittimia!) eivät mahtuneet kuvaan.

Toinen viikonlopun kohteista oli iloinen Amsterdam! Mainettaan kaupunki ei ole tainnut saada turhaan, sillä jotenkin tuntui, että ihmiset oikeasti näyttivät iloisilta – paitsi silloin kun tyhmä turisti kävelee pyöräkaistalla ja vihainen pyöräilijä joutuu soittamaan kelloa ja tekemään väistöliikkeitä päästäkseen ohi (ei sillä, että minä olisin ollut se tyhmä turisti, en tietenkään...).


Kuvassa yksi Amsterdamin monista kanaaleista iltavalaistuksessaan. Ja nuo joutsenet ovat sitten ihan oikeita!


Amsterdamissa tapasin hollantilaiset Renéen ja Michellen, joihin myös alunperin tutustuimme Barcelonassa. Sain lainaksi pyörän ja niin pääsimme huristelemaan ympäri kaupunkia vähän nopeammassa tahdissa. Sekä Utrechtissa että Amsterdamissa näin enemmän polkupyöriä kuin koskaan eläissäni missään! Hollannissa teiden kuningas ei tämän kokemuksen perusteella poikkeuksellisesti olekaan auto vaan polkupyörä!




Polkupyörien lisäksi Utrechtin ja Amsterdamin maisemaa hallitsevat lukuisat kanaalit. Kysyin Renéeltä, mahtaako Hollanti olla varassa hukkua mereen kokonaan, mutta ei hätää, moista riskiä ei kuulemma ole.


Kuvassa toinen Amsterdamin kanaaleista (vaikka saattaa hyvin olla sama kuin edellisissäkin kuvissa, kuka noita kanaaleita erottaa!).


Ai niin ja loppuun tärkeä ilmoitusasia: Lentolippu Suomeen on nyt ostettu ja laskeutumisaika Pirkkalan lentokentälle on torstaina 30.9. klo 15.50!



/Saija

P.S. Ensi viikonloppuna on taas tiedossa reissu, tällä kertaa etelään eikä pohjoiseen. Lisää matkablogia ensi viikolla!

Arkea ja muutoksia

Koska edellinen postaus ("Office") taisi sisältää liian paljastavaa tietoa huippusalaisesta EU-organisaatiosta (parlamentin sisältä ei kai saisi julkaista valokuvia), joten ennen EU:n mustalle listalle joutumista poistin varmuuden vuoksi koko tekstin - toivottavasti ehditte lukea:)!

Luxemburgin-aika on jo edennyt puoleen väliin. Kyllä aika on mennyt nopeasti! Arkirutiinit ovat asettuneet, mutta yksi suuri muutoskin on tiedossa: Mikko palaa ensi viikonloppuna Suomeen! Kyllähän mä jo sainkin nauttia henkilökohtaisen huoltajan läsnäolosta yli puolitoista kuukautta:). Mikko palaa siis Suomeen työnhaun merkeissä, ja jonkinlaista työkuviota onkin jo viritteillä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Työpäivät meillä parlamentissa kestävät puoli kuuteen asti, joten arkena vapaa-ajan ongelmista ei ehdi kärsiä. Heinäkuun helteiden aikana, jolloin illalla lenkkeily oli liian tukalaa, otin tavaksi käydä lenkillä aamulla ennen töitä. Tämä tapa osoittautui mukavaksi, ja niinpä lähes joka aamu nousen pirteästi klo 6.20 juoksemaan ihanan vihreässä ja raikkaassa "rotkossa". Eipähän ole illalla vaikeuksia saada unta;)!

Sain eräältä parlamentin suomalaiselta kääntäjältä lainaksi polkupyörän siksi aikaa, kun olen täällä. Välillä käyn töissä pyörällä, mutta välillä taas iskee laiskuus ja kuljen bussilla. Matka taittuu pyörällä itseasiassa pikkuisen nopeammin (10-15 minuutissa kun taas bussilla menee ruuhkassa noin 20 minuuttia), mutta kieltämättä suora bussiyhteys heti meidän oven edestä parlamentin oven eteen on houkutteleva sekin.

Loppuajaksi mulla on suunnitteilla kaksi pitkän viikonlopun reissua: reilun viikon päästä Hollantiin (Utrechtiin ja Amsterdamiin) sekä syyskuun puolella Strasbourgiin ja mahdollisesti jonnekin Schwarzwaldin alueelle. Syyskuussa teemme kaikkien parlamentin kääntäjäharjoittelijoiden kanssa opintoretket Strasbourgiin ja Brysseliin - päästään vihdoin näkemään niitä kokouksia, joiden pöytäkirjoja käännellään:).

Hehei!

/Saija

Meidän kämppä!

Laitan nyt vihdoin kuvia meidän kämpästä! Me asutaan siis aika lailla Barcelonan tyyliin 6 hengen kimppakämpässä. Asunto sijaitsee 1,5 km ydinkeskustasta ja ihan päärautatieaseman lähellä. Monissa kaupungeissa aseman nurkilla hengailee kaupungin epämääräisimmät hyypiöt ja niin täälläkin - aseman alue on tähän mennessä ainoa paikka Luxemburgissa, jossa olemme nähneet strippiklubeja, maksullista seuraa ja huumeita. Jos kuitenkin ottaa huomioon valtion elintason, niin Barcelonaan verrattuna pahamaineisimmatkin kadut täällä ovat suorastaan idyllisiä.



Yllä kuvassa meidän talo on tuo pieni reppana litistettynä kahden ison talon väliin. Meidän ovi on pienen talon oikeanpuoleinen (valkoinen) ja siitä pääseekin suoraan meidän keittiöön :)! Asunnossa on kolme kerrosta: alakerran huoneesta muutti juuri pois italialainen Marco (huoneen uutta asukasta en vielä ole nähnyt), keskimmäisessä kerroksessa on meidän huone ja ranskalaisen pojan huone ja ullakkohuoneessa asustaa belgialais-ranskalainen pariskunta. Muut kämppikset ovat tosi mukavia, mutta ranskalaisen kanssa ei oikein kommunikaatio kulje - hän kun ei puhu sanaakaan englantia ja meidän ranskantaidot rajoittuvat ranskankurssin ensimmäiseen oppituntiin, joka mulla oli eilen:).



Ylhäällä kuva keittiöstä, jonne raskaan työpäivän päätteeksi Mikko aina loihtii mulle kuvan mukaiset herkkuateriat. - Mutta hei, miksi kuvassa on neljä lautasta!? Onko tilanne sittenkin lavastettu??!!



Ja viimeisenä kuva meidän omasta pienestä huoneesta. Asuminen Luxemburgissa on vieläkin kalliimpaa kuin Barcelonassa, ja halusimmekin mahdollisimman pienen (lue: halvan) huoneen, jotta pystyn maksamaan sitä yksin sittenkin, kun Mikko lähtee Suomeen. Niin, ja Mikon paluuajankohdasta Suomeen ei ole edelleenkään tietoa.

Tällaista tällä erää, josko ensi kerralla sitten kuvia itse pääkallopaikalta!

/Saija

Retkiä ja vieraita

Mennyt viikko on ollut täynnä vilskettä: olemme saaneet vieraita koto-Suomesta ja reissanneet ahkerasti ympäri Luxemburgia sekä naapurimaita.

Viime viikonloppuna päätimme tutustua luxemburgilaiseen alakulttuuriin 30 km pääkaupungista sijaitsevassa pienenpienessä Burmerangen kylässä järjestettävillä punkfestareilla. Kylä oli niin pieni, että huristelimme bussilla vahingossa kylän ohi, joten ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa seuraavaan kylään ja vaihtaa siellä takaisin tulevaan bussiin. Mutta onni onnettomuudessa - näin päädyimme vahingossa Schengenin kylään!



Schengen on tietysti tunnettu siellä kirjoitetusta vapaan matkustamisen sopimuksesta, mutta kuka tiesi missä Schengen oikeastaan sijaitsee? Kyllä, Luxemburgissa Saksan ja Ranskan rajalla!





Ja niin kivaa kun Schengenissä vierailu olikin (katso vaikka kuva), niin otimme silti ensimmäisen bussin takaisin Burmerangeen ja vietimme loppuillan luxilaisten punkkareiden seurassa. Mikäs sen mukavampaa;)!





Viime viikonloppuna teimme myös päiväretken Viandenin kylään, joka sijaitsee Pohjois-Luxemburgissa. Vianden on kuulu metsäisellä mäenrinteellä sijaitsevasta linnastaan, joka oli ulkoa mahtava ja kaunis, mutta näin museotyöntekijänä en voi olla mainitsematta, että sisätilojen perusnäyttelyn uusiminen saattaisi olla tarpeen.


Keskiviikkona teimme Luxin-vierailulla olevien äitin ja iskän kanssa päivämatkan Belgian puolelle Brysseliin, jonne on Luxemburgista 3 tunnin junamatka. Kaunis kaupunki, mutta täytyy sanoa, että jos mä joskus EU-hommiin päädyn niin mielummin silti asuisin pienessä ja kauniissa Luxemburgissa kuin suuressa ja sekaisessa Brysselissä. Ei törmätty Timo Soiniin eikä edes isä Mitroon.



Pissaava poikakin tuli bongattua.









Torstaina taas suunnistimme toisen naapurimaan puolelle, Saksaan. Trier on Saksan vanhin kaupunki ja vain 45 minuutin junamatkan päässä Luxemburgista.


Ylhäällä kuvassa Trierin vanha kaupunginportti, jonka roomalaiset rakensivat lähes 2000 vuotta sitten.



Sokerina pohjalla, Tour de Francen jälkeen järjestettiin Andy Schleckin menestyksen kunniaksi "Gala Tour", jonka näytöskilpailussa nähtiin mm. Schleckin veljekset, Luxembourgin kuuluisimmat urheilijatähdet. Kuvassa Tourin kakkonen Andy Schleck.






Huomasin, etten ole kirjoittanut vielä mitään parlamentista enkä myöskään meidän kämpästä. Lähitulevaisuudessa siis luvassa juttua näistä!

/Saija

Sveitsin-matka

Viime viikolla otin töistä kaksi päivää lomaa ja niinpä me puksutimme junalla aina Sveitsiin asti pitkää viikonloppua viettämään. Sveitsiläinen kaverini Laurent on perinyt isoisältään pienen hotellin Cressierin kylässä, jonne hän kutsui meidät vieraakseen. Ja mikäs sen mukavampaa kuin asustella hotellissa, jossa ainoana vieraana olimme me sekä muutama muu hotellinomistajan kaveri ja sukulainen!

Ylhäällä kuvassa Mikko poseeraa hotellin edessä. Rakennus on 1600-luvulta ja myös sisältä hyvin vanha ja tunnelmallinen. Seinillä on oikeat kangastapetit ja täällä tyypilliset ikkunaluukut ovat herttaisia!


Koska olimme ainoat vieraat, saimme käyttöömme hotellin koko ravintolan ja suuren keittiön. Oli jotenkin hieno tunnelma istua melkein (meitä lukuunottamatta) tyhjässä ravintolassa syömässä ja istumassa iltaa.


Yhtenä päivänä teimme kävelyretken läheisille rinteille. Vaikka Cressierin kylä ei sijaitse varsinaisesti vuorien lähellä niin korkeuseroa maisemasta löytyy silti - rinteiden edestakaisin kapuaminen tuntuikin jaloissa!


Edellisen kuvan lehmien lisäksi tyypillistä Cressierin maisema oli kylää ympäröivät viiniviljelmien täyttämät rinteet. Ylhäällä kuvassa viinitarhan takana näkyy kaupungintalo. Monessako 2000 asukkaan pikkukylässä on näin majesteettinen kaupungintalo:)?


Noin tunnin ajomatkan päässä Cressieristä pääsikin jo melkein vuoristomaisemiin. Toisenä päivänä kipusimme autolla suunnilleen Haltin korkeuksiin, vaikka sveitsiläisille tämä ei tietenkään ollut vuori eikä mikään. Hienot maisemat! Kuvassa takanani avautuu 200 metrin pystysuora jyrkänne, jonka Laurent on kuulemma joskus kiivennyt ylös!


Sveitsiläiset vuoristomaisemat inspiroivat Mikkoakin pieniin jodlausharjoituksiin.


Cressier sijaitsee Nauchatelin ja Bielin järvien välissä. Ilmat olivat helteiset, joten mikäs sen mukavampaa kuin käydä joka päivä järvessä pulikoimassa! Sinne muuten lensi vihdoin talviturkkikin.
Ylhäällä kuvassa vilkuttelee Mikko - heippa!

/Saija

Yhteystiedot

Kirjoitan tähän väliin meidän yhteystiedot tänne Luxiin, jos vaikka huvittaa lähettää postikortti tai tekstiviesti:)! Kirjoittelen pian myös meidän viime viikonlopun Sveitsin-matkasta!

Kotiosoite:
59A, rue de Hollerich
L-1741 Luxembourg

Työosoite (tänne tulee posti ehkä jopa varmemmin perille):
Etunimi Sukunimi
Stagiaires
DG -Trad, Finnish Unit
TOB 05 A 026
European Parliament
L-2929 Luxembourg

Puhelinnumerot:
+352 691 565 763 (Saija)
+352 691 565 764 (Mikko)

Kuulemisiin siis:)!
/Saija

Helteinen Lëtzebuerg

Tällä viikolla Suomessa on tainnut olla kunnon helteet, mutta palella ei ole tarvinnut täälläkään - eilen mittari paukutti 38 astetta! Löysimme kaupungin laidalta maauimalan, jossa viikonlopun kunniaksi olikin mukava köllötellä vilvoittelemassa. Onneksi toimistolla on sentään ilmastointi kunnossa, joten töissä ei tarvitse hikoilla.

Seuraavaksi hieman perustietoa Luxemburgista, josta itse emme tienneet juuri mitään ennen saapumista tänne! Luxemburgin suurherttuakunta on pieni puolen miljoonan asukkaan valtio, jonka pääkaupunki on niin ikään Luxemburg. Luxemburgin kaupungissa on asukkaita vain noin 90 000, vaikka ei kaupungilla kävellessä uskoisikaan kulkevansa Turkua pienemmässä kaupungissa! Kaupunki on syntynyt jo 900-luvulla, joten maisemaa leimaakin suuret kontrastit kun samaan näkymään mahtuu huippumoderneja EU- ja pankkirakennuksia sekä paloja keskiaikaista kaupunkia. Alla tästä esimerkki.


Luxemburgin kaupungin asukkaista jopa 60% on ulkomaalaisia. Kaupungilla siis kuulee monenlaista erilaista kieltä, eniten luxemburgin omaa kieltä sekä ranskaa. Näiden lisäksi kolmas virallinen kieli on saksa. Kansainvälisestä tunnelmasta johtuen luxemburgilaiset ovat hyvin kielitaitoisia, joten englannillakin pärjää hyvin. Niin, ja Lëtzebuerg on siis kaupungin nimi luxemburgiksi.




Luxemburgin kaupunki sijaitsee kahdessa tasossa, alhaalla vanhassa joenuomassa sekä ylhäällä "rotkon" päällä. Kaupungin vanhin osa Clausen sijaitsee alhaalla (ks. kuva ylh.). Ylhäällä sijaitsevasta modernista keskustasta ei olla taidettu ottaakaan juuri kuvia, lisäilen niitä siis myöhemmin.


Kuten aikaisemmin on jo mainittu, luxemburgilaiset ovat jalkapallokansaa. Kaupungin keskusaukiolla näytetään kaikki tärkeät pelit isolta screeniltä. Tässä alhaalla olimme katsomassa Saksa-Espanja-peliä.


Sekä Saksan että Espanjan kannattajia löytyi porukasta. Alhaalla kuva screenistä ja sen vasemmalla puolella näkyvästä kaupungintalosta.



Ja sitten eikun jännittämään tämäniltaista MM-finaalia:)!

/Saija

Moien! (="moi" luxemburgiksi)

Luxemburgin arki on pikkuhiljaa alkanut rullaamaan. Takana on kaksi työpäivää, kaksi yötä uudessa kämpässä ja kilometritolkulla kävelyretkiä ympäri kaupunkia. Tässä tunnelmia näiden muutaman päivän jälkeen.

Vaikka kämpän etsiminen toikin muutamia harmaita hiuksia ennen tänne tuloa (saimme mm. ensimmäiset kokemuksemme asuntohuijareista), sujui kaikki täällä paikan päällä kuitenkin hyvin. Asumme Barcelonan tavoin kimppakämpässä, jossa meillä on oma (pieni!) huone kun taas keittiön ja kylpyhuoneen jaamme kämppisten kanssa. Kirjoittelen lisää kämpästä myöhemmin kun olemme räpsineet täältä muutaman kuvan todisteeksi.

Ensimmäiset kaksi työpäivää ovat sujuneet kuin siivillä - uutta opittavaa on enemmän kuin omaksua ehtii! Meitä kääntäjäharjoittelijoita on koko Euroopan parlamentissa yhteensä noin 40, joista Suomen käännösyksikössä vain kaksi. Meillä kahdella on yhteinen työhuone, jossa me saatiinkin ryhtyä ihan oikeisiin hommiin heti ensimmäisenä päivänä! Käännösyksikössä käännetään ihan kaikennäköisiä EU:n virallisia asiakirjoja: kirjallisia kysymyksiä, pöytäkirjoja, esityslistoja, päätöslauselmia, mietintöjä, lausuntoja ym. Suurin osa käännöksistä on englannista suomeen. Näin kahden päivän jälkeen mun saldo on yksi kirjallinen kysymys Euroopan komissiolle ja yksi valiokunnan kokouksen pöytäkirja. Wau! Kirjoitan myöhemmin tarkemmin töistä ja lisään myös kuvia meidän hienosta työhuoneesta:)!


Tänään olemme juhlineet Mikon synttäreitä. Tässä Mikko avaamassa lahjaansa.






Ja tässä Mikko maistelemassa synttäreiden kunniaksi mansikkajäätelöherkkua, joka tarjoiltiin MM-kisojen kunniaksi jalkapallosta!





Luxemburg on aivan valtavan kaunis kaupunki! Kirjoittelen kaupungista enemmän seuraavassa postissa, mutta tässä tähän loppuun pari kuvaa:

Luxemburgin keskustasta

Ydinkeskustan ympärillä kulkee rotko (vanha joenuoma), joka on todella kaunis paikka kävelylle - tai vaikka loikalle!


Vielä viimeiseksi yleiskuva rotkon pohjalla sijaitsevan vanhan Luxemburgin ylle.

/Saija

Ensitunnelmat Luxemburgista

Perille päästiin! Lempilentoyhtiomme Ryanair (eli Raikku) lennätti meidät turvallisesti Tampereelta Hahniin koko matkan mainoksia kuunnellen. Yövyimme Hahnissa idyllisessä pikkuhotellissa keskellä peltoja vain kivenheiton päässä entisestä USA:n sotilastukikohdasta.

Seuraavana päivänä matka jatkui parin tunnin bussimatkalla Luxemburgiin, tuohon Euroopan rikkaimpaan maahan, jossa miehet pukeutuvat kauluspaitoihin, naiset korkokenkiin ja jossa on pankkeja enemmän kuin kebabravintoloita.

Asustelemme parhaillaan hotellissa, mutta tänään iltapäivällä on sovittu treffit vuokraemännän kanssa eli vielä tänään tulemme pitelemään käsissämme ihan oman murjun avaimia. Kämpästä emme osoitteen lisäksi juuri mitään tiedäkään, mutta eilisen kävelyretken perusteella se sijaitsee 1,5 km keskustasta ja katu on täynnä bailupaikkoja.

Viimeisenä huomiona mainittakoon, että MM-kisat näkyvät kaupungin yleisestä Wall Street -tunnelmasta huolimatta kaduilla vahvasti: suosikkimaita tunnustetaan niin pelipaidoissa kuin autojen ja talojen ikkuinoista liehuvissa lipuissakin. Jopa autojen sivupeilit on huputettu suosikkimaan väreihin.

Niin, ja palella ei täällä tarvitse - mittari paukuttelee lähes 30 astetta.

Palataan pian asiaan, toivottavasti kuvien kera!

/Saija ja Mikko