Takaisin Suomeen

Kolme kuukautta on sujunut nopeasti ja tänään olikin viimeinen työpäiväni parlamentissa. Aamupäivällä vielä viimeistelin viimeisen lausuntoluonnoksen käännöksen ja loppupäivä sujuikin työhuonetta ja papereita järjestellen sekä eri ihmisten kanssa läksiäiskahvitteluissa. Myöhemmin vietimme vielä iltaa yhdessä parhaimpien harjoittelijakavereiden kanssa ja huomenna aamulla alkaakin jo kotimatka.

Kolmen kuukauden aikana ehdin kääntää yhteensä tasan 86 asiakirjaa: pöytäkirjoja, esityslistoja, kirjallisia ja suullisia kysymyksiä, kirjeitä, lausuntoja, mietintöjä ja työasiakirjoja. Näiden myötä tutuksi ovat tulleet EU-kieli ja -termit, EU:n toimielimet ja jonkin verran lainsäädäntökin sekä moni muu erikoisala, jota tekstit ovat käsitelleet. Mitä työn ulkopuoleiseen elämään tulee, olen tutustunut maahan, jossa muuten en olisi mahdollisesti ikinä käynyt, matkustellut ympäri Keski-Eurooppaa ja saanut uusia kavereita. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus siis!

Mutta mitä sitten? Suomeen paluun jälkeen on aika lähes samantien tarttua koulukirjoihin, sillä päätin lukea Turun kauppakorkeakoulusta (joka nykyään kuuluu Turun yliopistoon) liiketoiminnan sivuaineen. Tämä tarkoittaa, että vielä tämän lukuvuoden olen opiskelija ja bisnesopintojen ohella yritän saada myös gradun valmiiksi. Valmistumisajankohtaa saa siis alkaa kysellä viimeistään loppukeväästä 2011:).

Töiden(kin) puolesta riitti ohjelmaa loppuun asti. Tämän viikon maanantaina teimme matkan Brysseliin, jossa pääsimme mm. katsomaan ympäristövaliokunnan kokousta (samanlaista, jonka esityslistoja ja pöytäkirjoja olen kääntänyt kymmeniä!) ja tapasimme myös erään portugalilaisen mepin. Ylhäällä kuvassa poseeraan Brysselin istuntosalissa, jossa pidetään silloin tällöin ns. minitäysistuntoja (varsinaiset täysistunnot pidetään Strasbourgissa).

Matkablogi vaikenee taas ja ainakin vuoteen lupaan olla aloittamatta uutta:).
Nyt nukkumaan ja huomenna kotiin!

/Saija

Kulttuurillisia ihmetyksen aiheita

Parlamentin lounastauot ovat parhaimmillaan ainutlaatuisia hetkiä oppia uusia asioita uusista kulttuureista. Kun samaan pöytään saattaa istua muita harjoittelijoita mistä tahansa 27 EU-maasta, sitä oppii aivan uusia ja ihmeellisiä asioita!



Olen oppinut, että:


- Tanskassa näkkileipää myydään myös kanelilla maustettuna (sitä vastoin kanelilla maustetut korput ovat tanskalaiselle täysin käsittämätön ajatus)

- Sloveniassa ei tunneta sadehousuja. Voitteko kuvitella?!

- Virossa ei ole kebabravintoloita

- Portugalissa on churroja (aivan kuten Espanjassakin) mutta ne ovat paljon paksumpia ja vanilijakreemillä täytettyjä. Älä koskaan ryhdy väittelemään portugalilaisen kanssa, että kummat ovat niitä ihan oikeita churroja!

- Slovakiassa normaali kuukausipalkka on 300-400 e (kyseessä on kuitenkin EU-valtio ja vieläpä euromaa!)

- vihkisormuksen pitäminen vasemmassa kädessä ei kansainvälisesti katsottuna ole ollenkaan yleinen tapa

- Tanskassa Jeppe on ihan tavallinen miehen nimi.




/Saija, joka muuten tarkoittaa malesiaksi "minä" portugaliksi "hame" (eli minihame on minisaija!)

Discover Luxembourg

Sain tänään valmiiksi käännöksen, jonka kanssa olen pakertanut melkein koko tämän viikon. Usein käännökset ovat paljon lyhyempiä ja ne valmistuvat helposti päivässä, mutta tällä kertaa käänsin kolme täyttä työpäivää erään valiokunnan pitkää työasiakirjaa, joka sisälsi taustatietoa tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksyttävään lakimuutokseen. Tuli oikein tärkeä olo sitä kääntäessä!

Mutta asiaan, tarkoitus ei nimittäin ollut puhua kääntämisestä vaan Luxemburgista. Täältä Luxista on lyhyt matka moneen keski-Euroopan maahan, ja paljon olen ehtinytkin matkustaa, mutta on Luxemburgissa paljon nähtävää ihan omankin valtion sisällä. Luxemburg ei siis pienestä koostaan huolimatta ole suinkaan kaupunkivaltio, päin vastoin, suurin osa pinta-alasta on maaseutua. Kaupunkeja on vähän ja ne ovat pieniä, ja lähes joka kaupungista ja kylästä löytyy linna tai vähintäänkin linnan rauniot.


Ylhäällä kuvassa pienen Larochetten kylän linnanrauniot, joille päästäksemme meidän piti kiivetä korkean kukkulan huipulle.

Mutta tapahtuu sitä ihan täällä Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissakin! Viime lauantaina kaupunki järjesti vuotuisen Discover Luxembourg -tapahtuman, kaikille suunnatun kaupunkisuunnistuksen, jossa neljän hengen joukkueissa suoritettiin erilaisia tehtäviä ympäri keskustaa. Kukapa partiolainen ei haluaisi osallistua tällaiseen tapahtumaan;)!?


Joukkueemme kokoonpano oli (kuvassa vasemmalta lukien) Hanna (Suomi), minä, Katja (Tanska) ja David (Unkari).

Tehtävät eri tehtäväpisteillä vaihtelivat käsipallosta koirarotujen tunnistamiseen ja musiikkivisasta palapeleihin.


Tässä yritän tehdä aikaennätystä autonrenkaan vaihtamisessa. Tuli muuten tämäkin asia tehtyä ensimmäistä kertaa elämässä! Voin kertoa että ihan minuutissa siitä ei selvitty.








Ja tässä Katja heittää taitavasti käsipalloa aukoista sisään.







Viimein pääsimme maaliin, jossa odotti tietenkin palkintojen jako! Tarkka sijoituksemme jäi meiltä hämärän peittoon, mutta ylsimme kuitenkin palkintosijoille!




/Saija

P.S. Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo Suomessa:)!

Freiburg ja Strasbourg

Taas on tultu reissattua! Tällä kertaa vuorossa oli kaksi päivää Etelä-Saksan Freiburgissa sekä kolme päivää Ranskan puolella Strasbourgissa. Loman sekaan mahtui myös työtä, sillä kaksi viimeistä Strasbourgin-päivää tutustuimme koko muun harjoittelijakatraan kanssa Euroopan parlamentin täysistuntoviikon toimintaan. Aloitetaanpa kuitenkin Freiburgista.

Matkustimme melkein 6 tuntia junalla Luxemburgista Freiburgiin. Matkaseuraan kuului minun lisäkseni tanskalainen harjoittelija Katja - muut harjoittelijat liittyisivät seuraan vasta kahdeksi viimeiseksi päiväksi Strasbourgissa. Freiburg on Turun kokoluokkaa oleva vanha yliopistokaupunki Schwarzwaldin alueella, joka on kuuluisa kauniista ja vihreästä luonnostaan. Myös me pääsimme maistamaan yhtä saksalaisten lempiharrastuksista eli luonnossa patikoimista.


Ylhäällä kuvassa Freiburgin kaupunginportti.


Freiburg ei kai halunnut jäädä Venetsian ja muiden kauniiden kanaalikaupunkien varjoon. Näissä "kanaaleissa" ei tosin kovin suuret purret purjehdi, mutta kadun vieressä kulkevaan virtaan saattaa kyllä vahingossa astua... Legendan mukaan se, joka astuu johonkin kaupungin kanaaleista, menee naimisiin freiburgilaisen kanssa. Ei onneksi tullut kompasteltua väärällä hetkellä:).



Lyhyt junamatka vei meidän rajan yli Saksasta Ranskaan ja yhteen Euroopan unionin kolmesta pääkaupungista. Ennen tutustumista EU-instituutioihin meillä oli kuitenkin aikaa omistaa yksi päivä turismille.

Petite France -kaupunginosa Ill-joen rannalla on yksi Strasbourgin kauneimmista paikoista.



Säät suosivat! Ilma oli aurinkoinen ja lämmin aina siihen asti, kun "työpäivät" alkoivat. Sen jälkeen sateesta ei ollutkaan paljoa haittaa, koska oleskelimme kaiken ajan sisätiloissa.



Strasbourgin katedraali oli yövalaistuksessaan suorastaan aavemainen tornin kadotessa ylös sumuun.


Kaiken turismin jälkeen oli asetettava mieli taas EU-kanavalle. Euroopan parlamentti koostuu kaikkiaan 736 parlamentin jäsenestä eli mepistä, joiden joukossa 13 suomalaista (testaa poliittinen sivistyksesi ja koita, montako muistat!). Parlamentti työskentelee valiokuntiin jakautuneena normaalisti Brysselissä, mutta kokoontuu kerran kuussa Strasbourgissa täysistuntoon, jossa päätetään valiokunnissa valmistelluista asioista. Oli hienoa päästä katsomaan täysistuntoa ja nähdä, miten käytännössä ne asiat sujuvat, joita tässä pari kuukautta on katseltu vain paperilla.

Meidät vierailijat istutettiin ylös täysistuntosalin lehterille, josta saimme kuulokkeilla kuunnella salin tapahtumia, kanavaa vaihtamalla mille tahansa EU-kielelle tulkattuna. Ensimmäisenä päivänä istuntosali näytti kovin tyhjältä, suomalaisista mepeistä bongasin vain kolme. Koska keskusteluja käydään koko viikko aamuvarhaisesta iltamyöhään, osallistuvat mepit usein vain niiden aiheiden keskusteluihin, joiden valmisteluun ovat itse osallistuneet. Toisena päivänä pääsimme todistamaan äänestyksiä, ja silloin istuntosali olikin aivan täynnä - nyt paikalla olivat kaikki Suomen edustajatkin! Oli siinä Timo Soinillakin mukana pysymistä kun alle tunnissa paukuteltiin läpi sata äänestystä ihan hirmuiseen tahtiin!



Lopuksi pidin kääntäjien edustajana puheen koko täysistuntoväelle ja medialle. No ei kai;).








Ylhäällä kuvassa koko delegaatio eli kaikki Luxemburgin kääntäjäharjoittelijat. Löytyykö tuttuja?

/Saija

Amsterdam ja Utrecht

Viime viikonloppuna suuntasin nokkani 4 päivän viikonloppumatkalle kohti Hollantia. Tarkoituksena oli tutustua Utrechtiin ja Amsterdamiin sekä nähdä vanhoja vaihtarikavereita Barcelonan-ajoilta.

Junamatka Luxemburgista Utrechtiin kesti noin 6 tuntia. Onneksi perjantaisin työpäivä parlamentissa loppuu jo yhdeltä, muuten olisin ollut perillä vasta yömyöhään! Perillä Utrechtissa tapasin Emmanuelin, ranskalaisen viulistin, joka oli matkustanut Utrechtiin barokkiorkesterinsa kanssa konsertoidakseen Utrecht Early Music Festival -tapahtumassa, joka on muuten maailman suurin varhaisen musiikin festivaali. (Oliko kukaan edes kuullut tapahtumasta? En minä ainakaan...)

Niinpä me, eli minä ja seitsemän barokkiorkesterin jäsentä Espanjasta ja Ranskasta, vietimme iltaa ja tutustuimme Utrechtin historialliseen kaupunkiin. Seuraavana päivänä sainkin kierrellä Utrechtia turistina aivan yksin orkesterilaisten pitäessä harjoituksiaan, mutta illalla taas näimme, teimme ruokaa ja kävimme konsertissa. Festivaalin aikana ympäri kaupunkia oli tarjolla päivittäin noin 20 konserttia, joten barokkimusiikin ystävälle – johon myös minä lukeudun – oli varaa mistä valita. Yhteensä kävin kolmessa konsertissa, joista viimeinen ja tietysti paras oli La Felice Concordia eli Emmanuelin orkesteri.


Kuvassa minä ja barokkimuusikot illallisella. Cembalisti ja teorbisti (kyllä, barokkiaikana käytettiin melkoisen eksoottisia soittimia!) eivät mahtuneet kuvaan.

Toinen viikonlopun kohteista oli iloinen Amsterdam! Mainettaan kaupunki ei ole tainnut saada turhaan, sillä jotenkin tuntui, että ihmiset oikeasti näyttivät iloisilta – paitsi silloin kun tyhmä turisti kävelee pyöräkaistalla ja vihainen pyöräilijä joutuu soittamaan kelloa ja tekemään väistöliikkeitä päästäkseen ohi (ei sillä, että minä olisin ollut se tyhmä turisti, en tietenkään...).


Kuvassa yksi Amsterdamin monista kanaaleista iltavalaistuksessaan. Ja nuo joutsenet ovat sitten ihan oikeita!


Amsterdamissa tapasin hollantilaiset Renéen ja Michellen, joihin myös alunperin tutustuimme Barcelonassa. Sain lainaksi pyörän ja niin pääsimme huristelemaan ympäri kaupunkia vähän nopeammassa tahdissa. Sekä Utrechtissa että Amsterdamissa näin enemmän polkupyöriä kuin koskaan eläissäni missään! Hollannissa teiden kuningas ei tämän kokemuksen perusteella poikkeuksellisesti olekaan auto vaan polkupyörä!




Polkupyörien lisäksi Utrechtin ja Amsterdamin maisemaa hallitsevat lukuisat kanaalit. Kysyin Renéeltä, mahtaako Hollanti olla varassa hukkua mereen kokonaan, mutta ei hätää, moista riskiä ei kuulemma ole.


Kuvassa toinen Amsterdamin kanaaleista (vaikka saattaa hyvin olla sama kuin edellisissäkin kuvissa, kuka noita kanaaleita erottaa!).


Ai niin ja loppuun tärkeä ilmoitusasia: Lentolippu Suomeen on nyt ostettu ja laskeutumisaika Pirkkalan lentokentälle on torstaina 30.9. klo 15.50!



/Saija

P.S. Ensi viikonloppuna on taas tiedossa reissu, tällä kertaa etelään eikä pohjoiseen. Lisää matkablogia ensi viikolla!

Arkea ja muutoksia

Koska edellinen postaus ("Office") taisi sisältää liian paljastavaa tietoa huippusalaisesta EU-organisaatiosta (parlamentin sisältä ei kai saisi julkaista valokuvia), joten ennen EU:n mustalle listalle joutumista poistin varmuuden vuoksi koko tekstin - toivottavasti ehditte lukea:)!

Luxemburgin-aika on jo edennyt puoleen väliin. Kyllä aika on mennyt nopeasti! Arkirutiinit ovat asettuneet, mutta yksi suuri muutoskin on tiedossa: Mikko palaa ensi viikonloppuna Suomeen! Kyllähän mä jo sainkin nauttia henkilökohtaisen huoltajan läsnäolosta yli puolitoista kuukautta:). Mikko palaa siis Suomeen työnhaun merkeissä, ja jonkinlaista työkuviota onkin jo viritteillä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Työpäivät meillä parlamentissa kestävät puoli kuuteen asti, joten arkena vapaa-ajan ongelmista ei ehdi kärsiä. Heinäkuun helteiden aikana, jolloin illalla lenkkeily oli liian tukalaa, otin tavaksi käydä lenkillä aamulla ennen töitä. Tämä tapa osoittautui mukavaksi, ja niinpä lähes joka aamu nousen pirteästi klo 6.20 juoksemaan ihanan vihreässä ja raikkaassa "rotkossa". Eipähän ole illalla vaikeuksia saada unta;)!

Sain eräältä parlamentin suomalaiselta kääntäjältä lainaksi polkupyörän siksi aikaa, kun olen täällä. Välillä käyn töissä pyörällä, mutta välillä taas iskee laiskuus ja kuljen bussilla. Matka taittuu pyörällä itseasiassa pikkuisen nopeammin (10-15 minuutissa kun taas bussilla menee ruuhkassa noin 20 minuuttia), mutta kieltämättä suora bussiyhteys heti meidän oven edestä parlamentin oven eteen on houkutteleva sekin.

Loppuajaksi mulla on suunnitteilla kaksi pitkän viikonlopun reissua: reilun viikon päästä Hollantiin (Utrechtiin ja Amsterdamiin) sekä syyskuun puolella Strasbourgiin ja mahdollisesti jonnekin Schwarzwaldin alueelle. Syyskuussa teemme kaikkien parlamentin kääntäjäharjoittelijoiden kanssa opintoretket Strasbourgiin ja Brysseliin - päästään vihdoin näkemään niitä kokouksia, joiden pöytäkirjoja käännellään:).

Hehei!

/Saija

Meidän kämppä!

Laitan nyt vihdoin kuvia meidän kämpästä! Me asutaan siis aika lailla Barcelonan tyyliin 6 hengen kimppakämpässä. Asunto sijaitsee 1,5 km ydinkeskustasta ja ihan päärautatieaseman lähellä. Monissa kaupungeissa aseman nurkilla hengailee kaupungin epämääräisimmät hyypiöt ja niin täälläkin - aseman alue on tähän mennessä ainoa paikka Luxemburgissa, jossa olemme nähneet strippiklubeja, maksullista seuraa ja huumeita. Jos kuitenkin ottaa huomioon valtion elintason, niin Barcelonaan verrattuna pahamaineisimmatkin kadut täällä ovat suorastaan idyllisiä.



Yllä kuvassa meidän talo on tuo pieni reppana litistettynä kahden ison talon väliin. Meidän ovi on pienen talon oikeanpuoleinen (valkoinen) ja siitä pääseekin suoraan meidän keittiöön :)! Asunnossa on kolme kerrosta: alakerran huoneesta muutti juuri pois italialainen Marco (huoneen uutta asukasta en vielä ole nähnyt), keskimmäisessä kerroksessa on meidän huone ja ranskalaisen pojan huone ja ullakkohuoneessa asustaa belgialais-ranskalainen pariskunta. Muut kämppikset ovat tosi mukavia, mutta ranskalaisen kanssa ei oikein kommunikaatio kulje - hän kun ei puhu sanaakaan englantia ja meidän ranskantaidot rajoittuvat ranskankurssin ensimmäiseen oppituntiin, joka mulla oli eilen:).



Ylhäällä kuva keittiöstä, jonne raskaan työpäivän päätteeksi Mikko aina loihtii mulle kuvan mukaiset herkkuateriat. - Mutta hei, miksi kuvassa on neljä lautasta!? Onko tilanne sittenkin lavastettu??!!



Ja viimeisenä kuva meidän omasta pienestä huoneesta. Asuminen Luxemburgissa on vieläkin kalliimpaa kuin Barcelonassa, ja halusimmekin mahdollisimman pienen (lue: halvan) huoneen, jotta pystyn maksamaan sitä yksin sittenkin, kun Mikko lähtee Suomeen. Niin, ja Mikon paluuajankohdasta Suomeen ei ole edelleenkään tietoa.

Tällaista tällä erää, josko ensi kerralla sitten kuvia itse pääkallopaikalta!

/Saija